tiistai, 8. toukokuuta 2012

Vappu Navigaressa

Voi ei, siitä on ihan helvetisti aikaa ku oon viimeks tänne kirjotellu. On vähän taas jäänyt tän päivittäminen. Oikeastaan mulla ei oo ollut yhtään motivaatiota edes kirjottaa tänne mitään. Ehkä nyt voin taas kun elämässä ehkä tapahtuukin jotain muuta ku negatiivista puppua. Ja tosissaan, elämäni on taas ihan erilaista mitä viime postauksessa. Eri ihmiset joiden kanssa liikun, mutta samat ystävät. Mut niinhän se menee että ne tosiystävät kyllä pysyy.

Mistäs sitä nyt kirjottais? Vaikka siitä, kuinka vietin vappua työpaikallani Navigaressa. Tällä kertaa tiskin toisella puolen alkoholijuotavia siemaillen
Noo, "aamulla" kun heräilin ni suuntasin samantien Pernoon ja tietty Navigareen. Siellä oliki jo täys touhu päällä, serpentiiniä roikku joka puolella ja ilmapalloja myös. Janitan kans siinä pohdittii että mitäs seuraavaks ja suunnattiinki Empun luo. Siel sitte laittauduttii muutama tunti ja Janitan tukkakin leikattii. Yllätys sinänsä että saatiin taas ajaa kahella renkaalla kauppaan ja ties minne. 
Ah, sitte ku oli suunnillein kaikki ylimääräne tehty ni päästii asettumaan aloillee ja nauttimaa seurasta. Pöytään tuotiin "pari" Angry Birds kannua... 


Siinä niitä juodessa lauleltiin karaokea, pelattiin biljardia sun muuta sen sellasta. Myöhemmi sitte lähettii Empun kans Vartiovuorella käymään kahestaan. Oli mun mielestä aika turha reissu. Mut oli kyl ihan mukava nähdä vanhoja kavereita pitkästä aikaan ja vaihtaa kuulumiset. Siellä sitte avattiin kuohuviinipullo ja tyylikkäästi kiskottiin sitä suoraan pullosta. Namnam, olin iha unohtanu miten hyvää kuohuviini voikaan olla. Yllätys sinäänsä, että vartiovuorelta ei oo yhtään kuvia, kun taas Navigaresta onkin sit senkin edestä. Kiitos innokkaan kuvaajan, meidän Laura.










Kerrankin vappu jolloin oikeasti pidin hauskaa kavereiden kanssa =). 

Seuraavaa juhlapäivää odotellessa... Samalla porukalla ollaan suunniteltu lähtevämme Sierravuoreen ja toivon hartaasti et saisin juhannuksen töistä vapaaksi. 
Ainiin, noi muut tapaukset lähteekin nyt torstaina laivalle ja mä jään töihin torstaiks ja perjantaiks. Oikeestaan tosi hyvään ajankohtaan tulee nää työtunnit, koska etin tällä hetkellä omaa asuntoa. Aattelin että ois kiva muuttaa mahdollisimman lähelle töitä. Nyt oon vasta yhden vuokrahakemuksen pistäny ja toivon hartaasti et saisin ekalla yrityksellä jo asunnon, koska haluan just sen mitä olin kattomassa! Kaksio 57 neliöinen ja vaatehuone sekä parveke! Ainiin ja lemmikki sopimuksen mukaan. WC:stä löytyy myös kylpyamme ja siinä on tosi kiva ja tilava keittiö! Mää tykkään... Toivon vaan parasta ja et asunto ois mun!

Ehkä nyt suuntaan kattoo ton Tsunami elokuvan loppuun ja koitan saada unta aikasemmin ku kello kuus aamulla. Ei tulis nukuttua taas koko päivää. Oikeestaan tänää olin jo 12 aikaa ylhäällä, mut järkyttävän päänsäryn takii makasin kotona siihen ilta seittemää asti, tosi kiva. Mut nyt en jauha enempää, seuraavaan kertaan sitte.

Emppu vähän lainas tollasta ihmeen vaaleenruskeeta tukkaa mitä oli niin vaikeeta laittaa päähän. Mut lopputulos oli ihan kiva ku vähän kihariaki laitettiin.

t.emmi

tiistai, 17. tammikuuta 2012

Piristystä päiviini, kiitos

Ihan oikeasti... En tiedä mikä laiskuus muhun koko ajan iskee tän kirjottamisen suhteen. Enkä todellakaan oikeen jaksais kirjottaa tota haastetta. Tässä kun kattelin et aika tylsiä aiheita ois monta seuraavaa... Enkä nyt jaksais hyppiä ylikään. 
Mutta, nyt on pakko todeta että oon pahasti univammanen. Heräilen millo sattuu. Voin nukkua vaikka vaan 2 tuntia ja herätä täysin virkeenä. No, kuljetaan siitä sitten 2 tuntia eteenpäi ni johan alkaa väsyttää. Mut miks en voi vaan nukkua vaikka sen 6-8 tuntia PUTKEEN? Ilman erinäisiä heräilyjä yöllä. Todella turhauttavaa... Ehkä tää viel tästä ja osaan taas nukkua just niin paljon ku vaan itte haluan.

Täst päiväst on vissiin tulossa jotain erityisen tylsää, tapahtumarikasta ei ainakaa voi odottaa näin tiistaista. Monet asiat hiukan huolestuttaa, mutta silti oon hiukan saamaton just tänään. Ja varsinkin ku ei meinaa keksiä millään mitään tekemistä. Tässä viel istun yöasussa ja kuuntelen Robinin Frontside Ollieta. Eikä saa kysyä, että miks. Yritän ettiä kaikkia haukkujen syitä, koska facebookin seinä oli eilen IHAN täynnä Robinista. Eikä mitään kovinkaan positiivista. Yhen  positiivisen kommentin onneks sieltä joukosta löysin. Ei tää musta niin paha oo, kun miettii pojan ikää ja sitäkin et minkä ikäsille kappale on suunnattu. Ei ehkä ihan niin vanhoille, ketkä sitä nyt niin pahasti tuomitsevat. Hupsista.

Voisin ehkä lähtee ulos seikkailemaan kameran kanssa ja kuluttaa sen kanssa kaksistaan muutaman tunnin. Jospa sais jotain siedettävää kuvamateriaalia aikaan. Epäilen vahvasti. Olispa mulla sukset nyt täällä, ni lähtisin tohon viereisel ladulle hiukan suksimaan. Tai sitten oon ihan perseestä ja käyn kirjastossa lukemas muutaman lehden? Eei, se ei kyl nyt ihan käy päinsä. Toisinsanoen oon ihan jumissa. Niinku oon tän kirjottelun suhteenki. Ja todellakaan en jaksa enkä halua kirjottaa yhtään mitään viime viikosta. Siinä ei oo mitään kaunista.

Ainiin, on sentään yks kiva juttu mitä odottaa... Samppa pääsee jo ny perjantaina lomille! Jipii! Ja meikä on viikonlopun töissä... JA OHO! Meinasin iha unohtaa huomisen Tampereen reissun. Lähetää työporukan kans viettämään 'pikkujouluja'. Katsotaan tuunko hengissä takas. Mitä nyt ymmärsin, mulla on kyyti pomon luokse (joka on isosiskoni kylläkin) ja samantien päästään alottelemaan. Mun mielestä JOUDUTAAN :D. Nii ja sen jälkee siirrytäänki jo Höveliin naapuribaariin. Sieltä sitte nokka kohti Tamperetta ja kuskina onki meiä portsari Markus. Kyydissä me kaikki ihanat punapäiset naisbaarimikot... Sääli, ihan oikeesti. Jospa täl kertaa yrittäis ottaa kameran vaikka mukaan? 

tiistai, 3. tammikuuta 2012

Day 7 and new year

Päivä 7 – Paras ystäväni

Joo o... Paras ystäväni. Kenet tähän kategoriaan voisinkaa iskeä nyt näin typerässä mielentilassa? Koska, ainakin mulla on aina ollu sellane käsitys, et parhaalle ystävälle voit puhua kaikesta ja paras ystäväsi sinulle kaikesta. Luulin et toi on se tunnetuin parhaiden ystävien tunnus. No, kenelle mä voisin puhua ihan kaikesta? Tai ketä mulle vois puhua ihan kaikesta? Hetki sitten mulla olis tähän ollu helvetin selkeä vastaus, mut eipä taida enää olla. Täs on ollu sen verran paljon ja liikaa sotkuja. Entä kuinka monen ystävä on vastaan sun omaa onneas? Mä ainakin osaan olla onnellinen ystävien puolesta. Mut minkä asian mä olen sit tehny nyt nii väärin? Vai törmäänkö vaan liian itsekeskeisii ihmisii? Voin kirjottaa tän haasteen ehkä myöhemmin uudestaan, mut nyt... Ei käy. Koska tän päivä seitsemännenhän pitäis olla vissiin positiivinen postaus, mutta tästä ei saa nyt positiivista muutakuin väkisin vääntämällä. Ehkä oon niin väsyny kun kelloa kattoo, tai päässä pyörii liian monta ajatusta, tai olen oikeasti pettynyt ja vihanen. Joten, jospa jätetään haaste nyt hetkeksi ainakin taas kerran sivuun.



Mutta... Tässä taas mennään. Huomenna pitäis palata koulun penkille. Oon hereillä ja kello on pian 4 yöllä. Kahden tunnin päästä vissiinki herätys. Työssäoppimispaikka aivan auki ja paikka pitäis jo olla tiedossa. Mutta, eiköhän tää tästä. Mähän tapani mukaan jätän asiat viime tinkaan.
Tossa muuten just kattelin Vampyyripäiväkirjoja... Päätin alottaa koko sarjan kattomisen alusta, koska oli sen verran pitkä tauko päässyt niide tuijotteluun. Ja ainiin, tähän väliin on hyvä sanoa että hyvää uutta vuotta ! Toivottavasti se ois parempi, ainakin mun kohdalla. Mua ei niin kauheesti lämmitä toi vuosi 2011, vaik sekin sisälsi paljon kaikkea hyvää! Sitä ei voi kyl kieltää. Kuten tykkäsin ajasta ku olin just täyttäny sen huikeet 18 vuotta, ekasta kunnon lomaulkomaanmatkasta ja uusista asioista mitä sain kokea ja uudet ihmiset kehen sain tutustua. Niin ja todella kiva työpaikka! Ja tottakai työkaverit. Tossa uuden vuoden vaihteessa olin töissä, suljettiin Navigare 04.00. Sitte ku oltii siivottu niin lähettii työporukan, Axun ja KP:n kans jatkoille Axulaan. Mulle maistu astetta enemmän jekkubatteryt... Olinki sitte astetta paremmas kunnos. Kunno itkupotkuraivarit sinne koko draamaillan joukkoon. Sainpahan kakistettua kaikki pahat höyryt ulos, kiitokset Krisulle :). Mut, olis pitänyt eräälle henkilölle sanoa pari asiaa hyvin selväks. Sen kyl viel teen. Antaa ekaks selvittää pikkupikku ongelmansa, sen jälkeen toisen ongelmansa ittensä kans.

Mut nyt nokka kohti tulevaa. Pieni ei niin mukava asia tähän heti alkuun kyllä pomppaa... Samppahan lähtee jo ens maanantaina armeijaan. Tulee olee varmaan tosi kumma kun ollaan nyt täs lähiaikoina vietetty tosi tiiviisti aikaa. Varsinki nyt kun tiedetään, et koht se ei ookkaan enää ihan nii helppoa. Ja tietenkin nä ei niin helpot hetket hyökkää ja kummittelee täs viimisellä viikolla. Ehkä saan ne karistettua pois. 

Muuten, en oo viel ehtiny miettimään sen syvemmin, et mitäköhän mä mahdan toivoa tulevalt vuodelt? Mullahan olis vaikka mitä. Ainakin koulun suhteen toivon et kevään lopussa mulla jo olis noi valmistumispaperit kädessä ja pääsisin työelämään. Nii ja lähtisin kesällä taas johonkin kivalle matkalle. Vaikka Sampan kans, tai perheen. Tai molempien. Plus... Toivon saavuttaneeni jotkin omat syvät haasteeni joita oon kauan pitäny sisälläni. Koska nyt ne on tullu taas kummittelemaan, enkä usko että ne on mihinkää lähössä ennenku teen asian eteen jotain ja toteutan pienet suuret tavoitteeni. Ja, tällä kertaa en usko että kukaan pääse enää väliin. Oon paljon paljon vahvempi ja oppineeni nyt vuonna 2012. Enkä oo enää heikko, vaan 10 astetta vahvempi. Tällä kertaa en myöskään väsy loppua kohden. Eikä teistä kukaan vie mun pientä onnellisuutta. Suurta siis. Ihan sama miten puhutaan tai huudetaan, keskityn omiin puheisiini ja huutoihini.Ja päätelköön mitä tahansa kuka tahansa äskesestä pienestä epäselvästä lauseesta. Ehkä joku ymmärtää, jotkut ei.


Ja onkohan kukaan muu kysyny koskaan yhtä usein että "Onko kaikki hyvin?". 
Ensimmäisiä kertoja kun en oikeen osannutkaan valehdella vastausta ja loppujen lopuks pystyin rehellisesti sanomaan että kaikki on hyvin. 

Enemmänki kuulen kuinka koko maailma on mullin mallin kun sun äiti ei antanut rahaa tai ei välitä susta tarpeeksi, vaikka puhelin soi koko ajan ja äiti soittaa ja ihmettelee misä menet. Valitat ihmisestä, vaikka ite sen luokse hakeudutkin. Pliis, kerro asiat miten ne oikeasti on. Saa sitä huomiota muullakin tavalla.


"Have you ever noticed the saddest person always has the most beautiful smile?
                                                                   - Kid Cudi

maanantai, 26. joulukuuta 2011

Jouluja !

Nonni, nyt on sitte jo Tapaninpäivä ja joulu on tavallaa jo takana. Silti muutamat jouluruoat viel kummittelee jääkaapissa. Mä en yleensä syö jouluruokaa ku sen kerran aattona. Ehkä sillon tällö joutuu tyytymää seuraavina päivinä kinkkuu ja lanttulaatikkoon, ku jääkaappiin ei nähtävästi osteta ruokaa ennen ku kinkut sun muut joulupöydän antimet on melkei loppu. Onneks tänää sentää pääsin heseruokailee. Ja muuten, ihmettelen suuresti yhtä asiaa. Yleensä minä ja monet muut valitellaan sitä kun jouluna tulee aina niitä helvetinmoisia kiloja! Mut kävin tossa vaa'alla ja mulla oli painoa vaan tippunu. Astuin sitte kolme kertaa siihen vaa'alle tarkastaakseni pitikö lukema oikeesti paikkaa.
Mutta, jouluaaton paras hetkihän on ne lahjat? Ja ainiin, ruoka myös... Mut, "aamulla" siin kahden jälkee ku heräilin ni perinteen mukaa saadaa aina avata yks lahja ja illalla vast loput. No, olin iha varma et saisin sen OnePiecen, jota olin venannu jo kauan. Kävelin keittiöön ja siin oli sellane 1,5 metrii pitkä pahvilaatikko ja olin hiukan kujalla. Mut, avasin sen ja ei jumankauta mitä sainkaan!!! JIIHAA


Mä sain ihan uuden lumilaudan ! K2:sen Lunatique. Mut yks pikku ongelma... Ulkonaha ei edelleeeenkään oo lunta? Tänääki paisto aurinko ja sää näytti ihan keväiseltä. Sanonpahan vaan, että haistakoo tuo lumeton ulkoilma pitkän p****n. No, illemmalla sitte tuli ruokaa pöytään, joulupukkikin kävi ja mä sainkin tanssia kamera kädessä melkeenpä koko aaton!









Nii ja kuvissahan näkyy miten kovaan käyttöön mun kekkoslasit on päässy! Sai aika hauskoja kuvia. Nii ja sain muuten mun ainoan joululahjatoiveenki sit vihdoi ja viimei! Ja nyt se lojuu Navigaressa ku eilen vähän oltiin ryypiskelemäs Primassa... Mut mun uus rakkaus!


Tolla sitten viihdyin töissäkin ! Oli muuten pikkasen kiire aattona töissä ! Mä kun luulin et jouluaattona ihmiset ei niin ryyppäis, mut se oli ku pieni yökerho lauantaina. Mut oli silti ihan kivaa töissä. Ja mä muuten tulin taas huijatuks :D. Mut siitä sitten ei yhtään sen enempää...
Ja mä jatkan tästä nyt Nelly Furtadon konsertti DVD:n kyttäämistä ja jätän kirjottelun, koska mulla näköjää edellee vähän päätä jomottaa. 
Ja oli muuten hauskaa eilen olla vähän pyörimässä Primassa. Ja pääsin Navigaressaki tiskin toiselle puolelle. Oli muuten ihan hullu olo siinä istues. En oikeen osannu olla ja siemailla vaginabonea. Siit tuli muuten mun iha lempparidrinksu. Namnam!

t.emmi

Day 6

Päivä 6 – Minun päiväni
Joo, no tulis nyt mieleen kirjottaa vaan tästä päivästä et millane mun päivä sitten on ollu. Eli taidan nii myös tehä. Tai no, voisin kyl kertoa samalla hiukan eilisestä kun oltiin taas siellä Sampan mökillä. Meitä oli taas hiukan eri porukka ja täl kertaa Jennakin oli mukana :). Meitsi taas sytytteli takkaa. Oon jo ihan mestari siinä! Tällä kertaa mäkin pysyin pelkästää olut linjalla. Ja oikeesti, ihmettelin aamulla kun heräsin ni ei mitään darraa. Pieni väsymys vaan. 
Mutta, minun päiväni tänään. Heräsin aamulla kun oli nii kuuma ja taisin taas nähdä jotaki ihmeunia. Siinä sitte muutkin heräili ja sillai. Ja btw, oli muuten paras aamu pitkään aikaan... Voiskohan sitä enää paremmin herätä? :D Mutta mutta, siitä sitten pienen siivouksen jälkee Samppa lähti heittämään mua Turkuun kotiin. Kotona kattelin One Tree Hilliä ja nukahdin. Sitten heräsin, laiskottelin niiin vaa pirusti ja nyt istun tässä koneella. Tarkotus mennä syömään ranskalaisia, siitä sitten joululahjaostoksille ja TÖIHIN.... Joten, jätän kirjottelun nyt sikseen ja jatkan vaikka yöllä tai töissä loppuun. =)

***

Voi ei, en oo ollu ollenkaa nyt vähää aikaa koneella, joten tä oli jääny keskeneräsenä tänne. Mut vissii iha normaali villi työilta oli Krisun kans. Sen jälkee hiukan nukkumaa ja taas menin lauantai töihin.
Että eipä erikoisuuksia.
t.emmi